This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognized. 1.Each person tagged must post 11 things about themselves. 2.They must also answer the 11 questions the 'tagger' has set for them. 3.They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4.They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
Sain tämän haasteen Alisalta, kiitoksia pikkuinen!
1) Olen järjettömän hellyydenkipeä. Tarvitsen kokoajan jonkun ihmisen, joka halii, pussailee, on lähellä, koskettaa vain. Olen ehkä niitä 'joka paikassa nuoleskelijoita' joita aina haukutaan. Julkisellakin paikalla on ihana osoittaa hellyyttä, edes vähäsen hipsutella. Kuitenkin tiedän missä raja menee - ei se ikinä sellaista oikeasti ällöttävää toimintaa ole, johon kaikkien tekee mieli tokaista "hankkikaa huone".
2) Luen paljon. En osaa alkaa edes ajattelemaan, kuinka monta kirjaa olen elämäni aikana kahlannut läpi vähintään kerran. Iskällä oli ennen ja vähän vielä nykyäänkin tapana ostella kirpputorilta minulle kaikenlaisia kirjoja, haluan tai en. Eniten pöydälleni ilmestyy fantasiaa, joka on ainoa genre, joka ei kiinnosta yhtään :D Iskän ansiosta minulla on kuitenkin useita kymmeniä, ehkä satoja kirjoja kirjahyllyssä. Opin neljävuotiaana lukemaan ja siitä lähtien lukemisesta on tullut syvälle juurtunut tapa. En esimerkiksi osaa alkaa nukkumaan ilman, että luen jotakin.
3) Olen seurustellut nuoresta iästäni huolimatta jo kaksi kertaa 'vakavasti'. Ensimmäinen suhde kesti puolitoista vuotta, toinen melkein kymmenen kuukautta. Tämä toinen suhde päättyi vajaa kuukausi sitten yhteisestä päätöksestä. Parempi olla juuri nyt erillään, vaikka tämä vaikeaa onkin.
4) En ole ikinä osannut olla pitkävihainen. Muutenkin suutun harvoin tosissani. Saatan äksyillä paljonkin ja pienistä jutuista, mutta asiat, joista oikeasti räjähdän, ovat harvassa. Vanhempien kanssa riitelyä lukuunottamatta en muista elämässäni kuin muutaman tilanteen, jossa olisin ollut todella vihainen. Vaikka suuttuisin muka kovastikin jonkin suhteellisen pienen riidan yhteydessä, lepyn pian ja olen usein se, joka ensimmäisenä pyytää anteeksi ja haluaa unohtaa koko jutun.
5) Opiskelen ensimmäistä vuotta sosiaali- ja terveysalalla. Olen ollut täysin varma ammatinvalinnastani jo kahdeksannelta luokalta saakka. Hoitotyökutsumus taitaa kulkea suvussa, koska sekä äiti että iskä ovat samalla alalla. Pohdin vielä, suuntaudunko vanhustyöhön, vammaistyöhön vai sairaanhoitoon ja huolenpitoon. Olen täysin hoitajaihminen ja tahdonkin mielummin tehdä hoidollista kuin ohjaavaa/kuntouttavaa työtä. Monista on huvittavaa, kun unelma-ammattini on pestä vanhuksia ja vaihtaa heille vaippoja ;)
6) Rakastan kirjoittamista ja olen siinä mielestäni hyvä. Olen kirjoitellut erilaisia tarinoita, novelleja ja runoja ala-asteelta lähtien, nyt suurimmaksi linkiksi on tullut kaksi blogia, erityisesti tämä. Äidinkielennumeroni on aina ollut 10. Mielikuvitus minulla ei ole mitenkään hirveän hyvä, kielitaito vain.
7) En juurikaan katso telkkaria, mutta Salkkareita katson netistä ennakkoon ja Simpsonit ja CSI:t nauhoitan aina digiboksille, josta katsotaan niitä äitin ja pikkuveljen kanssa yhdessä.
8) Olen sairastanut lähes viisi vuotta. En kuitenkaan aio tuhlata enää yhtään vuotta elämästäni sille paskalle.
9) Olin lapsena todella päihteidenvastainen, siksi hävettääkin, että aloin tupakoimaan kaksi vuotta sitten enkä vieläkään ole päässyt siitä eroon tapariippuvuuden vuoksi. Lähiaikoina aion kuitenkin kerätä tarpeeksi motivaatiota ja lopettaa oikeasti.
10) Olen muuttanut pukeutumistyyliäni monesti viime vuosien aikana, mutta minulla ei vieläkään ole mitään vakiintunutta tyyliä. Olen ollut tietoisesti pissis, emo ja 'normaali' sekä pyrkinyt goottityyliin. Tämä kaikki 6.-8. luokkien aikana :D Olen aina halunnut olla persoonallinen, massasta erottuva. Nykyään tyylini kuitenkin saattaa vaihdella päivittäinkin, sillä pidän monentyylisistä vaatteista. Tätä vaihtelevuutta kuvastaa se, että toisena päivänä päälläni voi olla legginsit, kaksi toppia ja musta neule, seuraavana päivänä farkut, kauluspaita ja maiharit.
11) Olen riippuvainen sokerista, etenkin suklaasta. Harvoin pystyn olemaan useampaa päivää syömättä mitään makeaa. Tähän osuutensa on ehkä syömishäiriöllä, tai toisinpäin. Kuitenkin, tästä johtuen suurin osa rahoistani menee ruokaan.
1. Mikä on surullisinta, mitä tiedät?
- Kaikki kärsimys on äärettömän surullista, en osaa vastata. Kehitysmaiden kärsimys, syöpäsairaat, mielenterveysongelmaisten kärsimys, liian aikaisin kuolema, menettäminen....
Mutta surullisinta? Ehkä Apulannan Ilona-kappale.
2. Kuvaile parilla lauseella ihmistä, joka on vaikuttanut elämääsi jotenkin merkittävällä tavalla.
- Kohtalo. Saa aina hymyilemään ja ymmärtämään elämää.
3. Millainen on tavallinen päiväsi?
- Arkipäivänä herään yleensä kuuden jälkeen, puen päälle, meikkaan, suoristan hiukset ja lähden pysäkille viisi minuuttia ennen bussin lähtöä. Kävelen sata metriä, puolessavälissä sytytän päivän ensimmäisen tupakan. Liian kauan kestänyt paha tapa.. Istun tunnin bussissa, joskus vaihdan keskustassa toiseen koululle asti päästäkseni. No, sitten istun koulussa kahdeksasta puoli neljään, josta bussilla keskustaan. Siellä pyörin yleensä hetken, käyn kahvilla jonkun ihanan ystävän kanssa tai istuskelen muuten vain. Sen jälkeen kotiin, jonne pääsen yleensä viideltä, joskus myöhemminkin. Toisinaan lähden siitä nuorisotalolle viettämään iltaa hetkeksi, joskus vain istun kotona sohvalla ja katson nauhoitettua CSI:tä tai Simpsoneita tai ehkä edellisen päivän tai toisinaan seuraavan päivän Salkkarit. Kahdeksan jälkeen otan iltapalaa ja lääkkeet mukaan ja lähden omaan huoneeseen. Syön sängyssä, luen Aku Ankkaa tai kirjaa ja räpläilen puhelinta. Yleensä yhdeksältä otan lääkkeet, ja kymmeneltä laitan valon pois ja alan nukkumaan.
4. Kerro viimeisimmästä unesta, jonka muistat.
- Kamalan ahdistavan sekavaa, en halua enää.
5. Missä haluaisit asua seuraavat 10 vuotta?
Rakkaiden ihmisten, ehkä oman perheen kanssa jossakin kivassa kaupungissa, omistamassamme omakotitalossa jossa on iso piha. Sitä ennen kuitenkin yhden rakkaan ja koiran kanssa pienessä vuokrakämpässä, kerrostaloyksiössä Jyväskylässä.
6. Mitä ajattelet, kun alkaa sataa?
Montaa kirosanaa. Masentaa ja ärsyttää.
7. Miten juot kahvisi, jos juot?
Vähän liian paljolla maidolla. Yleensä puoliksi kylmänä, koska unohdan aina puoli kuppia.
8. Mitä kauneus tarkoittaa sinulle?
- Pieniä asioita. Rakkautta, välittämistä. Virheettömyyttä. Uskoa.
9. Mikä on elämässäsi suurimmassa roolissa tällä hetkellä?
- Tunteet kaikissa muodoissaan. Koulu ja uudet kaverit.
10. Kerro jokin outo tapasi.
- En oudoista tiedä, mutta kaikenlaisia tapoja kyllä löytyy. Kynsien syönti, napakorun jatkuva hiplailu paidan läpi, asioiden jatkuva listailu puhelimen muistioon, perfektionismi ja osittain myös neuroottisuus monissa asioissa, autossa istuessa varpaiden 'hyppyyttäminen' kadunvarsipylväiden yli, järkyttävä nirsoilu joka ruuan kanssa (paitsi kaiken suklaisen), pakkomielle pitää kännykän näyttö täysin sormenjäljettömänä... Löytyyhän noita :D
11. Mikä saa sinut hymyilemään?
- Kauniit sanat tai oivallus jostakin elämän ihanasta asiasta. Myös hassut ystävät tai suloiset eläimet. Jotkut kauniit laulunsanat tai ihana kommentti blogiin.
En lähde haastamaan ketään, koska suurin osaa taitaa olla jo tehnyt tämän ja en jaksa keksiä kysymyksiä.. Tehkää te jotka haluatte, vaikka samoilla kysymyksillä!
Olen pari viikkoa elänyt jonkinlaisessa ristiaallokossa syömisen suhteen. Ehkä siitä lähtien kun eron jälkeen tajusin painoni pudonneen kolmella kilolla, ihan noin vain. Vain ajatus 'onkohan se noussut vai ehkä jopa laskenut lisää' saa ravaamaan vaa'alla useasti viikossa. Välillä jopa päivässä.
Olen säikähtänyt näitä ajatuksia tosissani. Syödä jonakin päivänä enemmän salaattia kuin kunnollista ruokaa kouluruokailussa, jättää suklaa ostamatta ettei tulisi ylimääräisiä kaloreita, jossakin vilahtava pieni tyytyväisyyden tunne heikon olon tullessa, maininta kaverille 'oho en oo syöny seitsemään tuntiin'. Ne säikäyttävät tuttuudellaan. Tätä se oli silloin joskus.
En kai enää vajoaisi?
Huomaamattani liityn lukijaksi proanablogiin ja selailen kauniita kuvia huokaillen.
Minua vähän ahdistaa. Kavereita ja kivaa, mutta liika väsymys. Nukkumaan voisi mennä kello on jo kaksi. Rakas on pitänyt myös hauskaa ja olen iloinen siitä mutta miksi taas pitää olla niin paska minua kohtaan? J sanoi että hyvä vaan että rakas pitää kivaa kavereiden kanssa, juu, mutta ei se ole syy jättää minua huomioimatta. Pettää kaksi lupausta. Ei ne ole isoja asioita, mutta harmittaa kun jouduin taas pettymään... samasta asiasta kuin aina.
Tekisi mieli vetää taas pää täyteen vaan siksi että vituttaa. Muttei kai edes vituta paljoa, on vain outo huono olo.
Järjetön läskiahdistus on jatkunut jo monta päivää. Se alkoi kun he puhuivat ja minä kuuntelin, mietin liikaa, vertasin liikaa. Luulin jo siinä hetkessä pystyväni ohittamaan ne asiat, minähän jopa osasin nauraa itselleni. Mutta se ajatus upposi jälleen liian syvälle, olin heikompi kuin uskoin. En kuitenkaan taida olla enää sairas. Vaikka itken kilojani ja vatsamakkaroitani, en jaksa tehdä asialle mitään. Minä itken ja kiroan ja piilotan itseni rakkaalta, mutten jätä ruokaani syömättä. Pikemminkin ostan ylimääräisen keksipaketin joka katoaa yhden päivän kuluessa. Ei se mitään, en oikeasti haluaisikaan olla sairas enää. Vaikka käsitykseni syömisestä on edelleen vääristynyt, en enää osaa konkreettisesti sairastaa.
Tahtoisin vaan rakkaan kertovan minulle taas kuinka kaunis olen ja tarkoittavan sitä
Halusin tietää totuuden ja olen tyytyväinen että hän sen kertoi, mutten enää tiedä miksi halusin kuulla. Sen lauseen jälkeen mielessäni ei ole ollut mitään muuta kuin HÄNEN paremmuutensa enkä säälittävyydessäni kestä sitä. Ääni mielessäni kuiskii huutaa jatkuvalla toistolla kuinka rakas muka olisi mielummin HÄNEN kanssaan. Hänhän on erilainen kuin minä ja kuka tahansa erilainen kuin minä olisi varmasti parempi vaihtoehto.
.jpg)
