perjantai 31. toukokuuta 2013

muisto siit, et muisti, sehän riittää

säästä minua, en ole valmis kuulemaan


En kestä enää keskustella mistään en vain pysty etenkin jos korotat ääntäsi silloin säikähdän sillä muistot vyöryvät niin monesti olen satuttanut itseni kuuntelemalla sitä paskaa totuutta jota lauot päin naamaa ilman tietoakaan hellyydestä ja rakkaudesta siitä mikä välillämme edelleen vallitsee nyt olet näyttänyt myös sen puolen sen että tahdot minun olevan kokonainen eikä vain puolikas siitä ihmisestä jonka tunnet  en vain ehkä pysty siihen mutta kiitos kuitenkin että olet ollut minulle myös hyvä ja hiukan helpottanut tilannetta sillä anteeksi kuitenkin kun en pysty kuulemaan mitä haluaisit sanoa


mä oon kuiskaus, joka huutona äänensä kuulee


olen ehkä oppinut pitämään puoliani hiukan eilenkin lähdin tilanteesta koska oli pakko mutta myös siksi että halusin suojella meitä etenkin itseäni aina ennen olen vain alistunut kuuntelemaan sen kaiken sanomatta itse mitään vastaan tai mitään muutakaan ehkä juuri siksi että tiedän kaiken olevan totta pahimmatkin lauseet pohjimmiltaan totuus mutta olenhan minä viime aikoina huutanutkin vaikka mielessäni en tahtoisi muuta kuin vajota lattiaan ja itkeä silti minä huudan muttei sekään ole hyvä asia


sä olet mulle vieras vieläkin


en kuitenkaan ymmärrä tuota puolta sinussa kuten olet sanonutkin näen ehkä liikaa hyviä puolia ja liian vähän huonoja mutta näen nekin silti ja rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet vaikka kuinka ne huonotkin puolet välillä ottaisivat vallan en minä silloin vihaa vaan rakastan vain vaikka välillä petyn niin paljon ja pelkään niin paljon silti yritän kuitenkin hyväksyä mutta se on vaikeaa sillä nykyään pitkään aikaan en ole usein nähnyt tuota puolta sinussa


tässä muistojen päiväkirjassa ei loppua olekaan


samanaikaisesti kun eilen aloitimme riidan pahimman vaiheen alkoi autossa soimaan Jujun Huuda ja minua itketti se yhtäpaljon kuin sinun huutosi sillä tämä on meidän kappaleemme se joka kertoo edes pienen osan meidän maailmastamme ja avaruudestamme siitä minkä olemme omistaneet jo pitkään koska rakkaus minä haluaisin ne ajat takaisin sillä vaikka silloin oli vaikeaa sairauden kanssa silti silloin kaikki oli niin paljon kauniimpaa kuin nykyään sillä kaikki myös rakkaus oli selvää itsestään





tunnisteet -kohdassa sivun laidassa lukee 'EROTA MERKINNÄT TOISISTAAN PILKULLA' milloinhan meidän merkintöjemme väliin asetetaan pilkku jotta tunnistaisimme itsemme erillisinä

maanantai 20. toukokuuta 2013

kahden maailman väliin jään


En tiedä mitä sanoisin,
olen itkeskellyt koko päivän.
Aamulla oli palaveri,
minä ole enää lastensuojelun perhetyön asiakas.
Se on äärettömän hienoa
sainkin paljon kehuja ja tsemppausta
mutta se on myös
äärettömän pelottavaa ja haikeaa.
Nytkö sitä pitäisi olla
terve ja pärjäävä, omillaan,
terapiakäyntejä on jäljellä kaksi.

Sitäpaitsi he katkaisivat kaiken kuin seinään,

en saanut mitään varoitusta,
meidänhän piti nähdä vielä.
Kun lähes kuukauteen ei ole kuulunut mitään.
Haistakaa paska.

tiistai 14. toukokuuta 2013

vihaan sinua ihminen

Olen nykyään kovasti
Hänen kaltaisensa.
Enkä pidä siitä yhtään,
miksi pitäisin?
En haluaisi, että
äiti näkisi minussa Hänet.

Mutta eihän sille mitään voi,
jos veri on jo syntymästä saakka
pilaantunutta.