maanantai 28. tammikuuta 2013

olen sinun oma kun muut ei pysty

1 vuosi.
12 kuukautta.
365 vuorokautta.

Virallisesti niin paljon,
mutta oikeastaan sekään ei ole virallista.
Kuten tiedätte.

Silti,
ja minä rakastan häntä.




on aikamme nyt
ikinä ei saa tuhlata yhtään hetkee

mä nimes tiedän oikean
ja tulen sisälläsi nään
me voidaan maailma täyttää
en aio koskaan menettää sua

on aikamme nyt
ikinä ei saa tuhlata yhtään hetkee
on aikamme nyt
ja muu häviää
ja viimein saadaan, mitä ansaitaan


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

tämä on kaikki ja nyt, mikään ei voisi olla paremmin

haluan POIS
haluan pois sinut.

sitä se oli eilen, enää ei.
nyt on taas hyvä, pikkuhiljaa
vaikka kosketus sattuu,
se voi toisinaan olla arvokkainta mitä on.

punaista ja sinistä käsissä
vain suudelmia.


_________________


ja mitä ikinä mä teen, se ei riitä
mä en koskaan oo niin kuin hän
hän sanoo sanan, kaksi
ja niin mä häviän
 ei, se ei riitä

(Maija Vilkkumaa - Häviän)


_____________________________


joo, pitäis järkevä olla jo
olla aikuinen, mutten oo
on anteeksianto tärkeää
mutta jos noin kusipää, kuten sä
voi älä viitsi nyt itkeä
niinkuin niinä päivinä joina
sä syytit sun perhettä

sä väitit että mitään
en oo ilman sua
näätkö, tän veitsen
mä oon teroittanut
miksi sä teit sen, sammutit mut

sano ääneen se kulta
että mä en oo huono,
en oo huono

(Maija Vilkkumaa - Kusipää)



___________________________


minulla on siivet
osaan lentää, tiedätkö
minulla on keuhkot
uin järven ylitse
minulla on jalat
voin kuuhun hypätä
minulla on kädet
jos niitä pyöritän,
alkaa myrsky

silti minä vapisen sun kosketuksen alla
kosketuksen alla

(Zen Café - Kosketuksen alla)

tiistai 1. tammikuuta 2013

mursi muutamalla sanalla - lause tai kaksi

Kaikki meni sittenkin taas aivan vituiksi.
En ehkä saisi kirjoittaa,
yritänkin kierrellä,
mutta nyt haluan, jotakin edes.
Jos suututan, en ylläty.
Jos suututan, otan syyn niskoilleni
sillä mitäpä muutakaan.
TAAS.


Minä vain tahdoin vaihtaa vuotta onnellisena.
Täynnä tunteita.
Halusin suudella rakettien alla kellon lyödessä tasan.
Halusin olla enemmän elossa kuin koskaan.
Tahdoin rakastaa koko sydämestäni,
olla MINÄ ja ME.

Mikään ei helvetti TAASkaan onnistunut.
Kymmenen minuuttia ennen keskiyötä
katsoin kelloa sydämen hakatessa
koska enää yhdeksän kahdeksan minuuttia
ja te ette vieläkään ole valmiit.
Kaksi minuuttia keskiyön jälkeen katsoin kelloa
ja itkin, sillä se meni jo.


Joka suunnasta kuului HYVÄÄ UUTTAVUOTTA
IHANAA UUTTA VUOTTA
ANNA SARA UUDENVUODENHALI
ja sitten ONKO KAIKKI KUNNOSSA?
ja sitten lisää PARAS UUSIVUOSI IKINÄ.

Minä kyykistyin pihalla tupakka kädessä
mustat kajalikyyneleet putosivat lumeen
ja se olisi ollut kaunista
mutta enää ei, koska enää en halua
että minua sattuu niin saatanasti.


Aiemmin seisoin terassilla
tölkki kädessä jonkun muun kengät jalassa
Katselin lumeen jolloin tein väärin
sanoin ääneen, jolloin tein väärin
olin hiljaa, jolloin tein väärin
tein mitä vain, ja taas väärin.
Liikahdit vähän, säikähdin.
Peruutin hankeen ja sukat kastuivat,
toinen jalka tärisi niin että vain lähes pysyin pystyssä
olisin vain voinut oksentaa sen kaiken alkoholin pois
OLISIN VOINUT pidätellä kyyneleitä tarpeeksi kauan
mutten pystynyt.
Se oli väärin myös.






Hetken päästä jälleen sylissä.
Shhh, rauhoitu pieni.
Olet rakas.
Olet arvokas.
Olet tärkeä minulle.
Kaikki on ihan hyvin.
Anteeksi.

Eikä mikään noista sanoista ollut minulle osoitettu.





Seitsemän sekuntia aikaa katua sun tekoja
kauheimmat jutut sä voit jättää kertomatta
Mitä jos meteoriitti tippuu päähäsi ennen kuin
ehdit sanoa ne kaikkein tärkeimmät sanat?

Minä en unohda sinua koskaan
vaikka en muistaisi omaa nimeäni
Sinä saatat olla juuri se, joka sattumalta
minut pelastaa meteoriitin alta
Sinä saatat olla yksi noista ohikulkijoista
joka sylkäisee vasten kasvojani.

Jos osaisit väistää yllätyshyökkäyksen
taikka olisit panssaroitua terästä
olisitko haavoittumattomana onnellinen
vai pakahtuisitko sä kenties ikävästä?


(Pariisin kevät - Meteoriitti)