en halua miettii, oonko 60- vai 62-kiloinen

oikeastaan olen ihan tyytyväinen itseeni tällaisena

mitäpä tarvetta minun olisi pienentyä.

kun olen taistellut jo monta vuotta syömishäiriötä vastaan,

miksi nyt antaisin taas periksi

luovuttaisin

vaikka välillä käsite luovuttaminen

on epäselvä, koska se voi tarkoittaa laihdutuksen lopettamista

mutta paskaahan se kaikki on.

minä nautin kesästä, syön jäätelöä ja suklaata,

en käy lenkillä kertaakaan jos ei tee mieli,

ja tämän kaiken teen näiden kuudenkymmenen kiloni kanssa

ja täysin onnellisena.

rakas on saanut minut pikkuhiljaa ymmärtämään

että olen ihana, kelpaan juuri tällaisena.

muistattehan tekin?

♥

alku

Täällä kirjoittaa noin 15-16v tyttönen nimimerkillä ilona. Henkilöllisyyttäni en täällä julkaise, haluan pysyä tässä blogissa anonyyminä. Olen kirjoitellut alkuperäistä blogiani vuoden -10 keväästä, aluksi säälittävänä laihdutusangstina, sitten paranemisprosessiani kuvaavana suht henkilökohtaisena blogina, lopulta se on kokenut näitäkin suuremman identiteettikriisin ja muuntautunut blogiksi, josta tietävät kaikki - jonne en enää uskalla lähes mitään kirjoittaa, koska osa perheenjäsenistäni ja mm. tuttujen vanhemmat sitä lukevat. Tein uudella tilillä aivan uuden blogin saadakseni aloittaa taas alusta.

Tänne olette todennäköisesti tulleet tarkoituksella osoitteen saatuanne. Jos näin ei ole, vaan löysitte itsenne tänne muuta kautta, pyytäisin kertomaan. Tämä on ok, mutta häiritsee, jos joku ulkopuolinen minut täältä tunnistaakin tms. Ja muistattehan; älkää levittäkö blogia eteenpäin sellaisille ihmisille, joita en välttämättä tänne ole kutsunut tai joiden en halua tunnistavan minua.

Tarkoitukseni on siis kertoa täällä elämästäni rehellisesti ja avoimesti. Sairastamisesta ja paranemisesta. Vielä en tiedä, minkälaisia teksteistä tulee - tai ylipäätään kuinka paljon on tarvetta kirjoitella tänne. Sen näkee sitten :)