mä itkin vähäsen tänään kun meikkasin

Tänä aamuna oli varmasti pimeämpää kuin muina aamuina.

Pimeää ja kylmää.

Olisin halunnut nähdä ensimmäisen terveen syksyni kanssasi.

kaiken jälkeen tuntuu, että jotain puuttuu

koko päivä menikin liian hyvin.

nyt kolmetkaan Simpsonit eivät saa oloa paremmaksi,

tyhjyyttä poistumaan

haluaisin soittaa rakkaalle, pyytää apua

mutta en uskalla,

olen tarpeeksi säälittävä jo

kun esitän typeriä toivomuksia

joita ei tietenkään tarvitse kuunnella.

itku kurkussa pelaan kännykällä ja

yritän keskittyä TVn katseluun

fyysisestikin olo on kamala,

nälkä sattuu vatsaan

muttei edes tee mieli syödä.

taidan lähteä yläkertaan

ja ehkä kaivaa terän esiin

koska mitä vitun väliä.

kaikki tämä on vain unta, pahaa unta, houreunta

en haluaisi itkeä

sitä on tullut tehtyä liikaa viime päivinä

mutta itku kurkussa olen lukenut kahta blogia,

tekstejä jostain niin koskettavasta

etten kykene pitämään itseäni kasassa.

olen jo aikaa sitten päättänyt

olla kuuntelematta Apulannan Ilona-kappaletta

ennenkuin olen unohtanut, mitä siinä sanotaan

mitä tarkoitetaan.

muistan kun sairaalassa musiikkiryhmässä

joku halusi soittaa tämän kappaleen.

kyyneleet silmissä yritin hahmottaa merkkejä

paperilta, jonka nuottiviivasto oli vinossa

jälkeenpäin mietin, miksi helvetissä

psykiatrisella osastolla pakotetaan kuulemaan tuollainen kappale.

muistan myös vuosia sitten,

vielä vanhassa paikassa asuessani,

(sen oli oltava aika kuudennen ja seitsemännen luokan välillä)

käyneeni juoksemassa tämä kappale korvissani

mielessäni

hiekkatiellä metsän keskellä kymmenen kilometriä

nyt se soi toistolla,

niin kauan että kaikki muistot valtaavat mieleni

että vatsani tuntuu ontolta vaikka oksennus pyrkii ylös

että en tunne muuta kuin pohjatonta surua

jälleen

en aina voi sua ymmärtää

oisit ees voinut yrittää

vaikka joskus tuntuu, että kaikki on turhaa

sä koitit mulle selittää

ei oo järkee jatkaa elämää

mä tahdoin olla sulle

syy jatkaa huomiseen

sä olit perhonen, jonka siivet

eivät kauas kantaneet

sä väsyit kylpyhuoneeseen

nyt kun öisin katson tähtiin

ja sun kasvos siellä nään

rakastun uudelleen.

et halunnut mua sun maailmaan

vaikka koitin sua niin rakastaa

sä sanoit et on parempi mulle

- et halunnut mua satuttaa

kun eilen näin sun itkevän

mä aavistin sun lähtevän

sun silmät katsoi tyhjää

nuku rauhassa, pikkuinen

mikään asia

mikään tilanne

ikinä

ei ole minua satuttanut enempää

kuin ne hetket kun luulin ja tiesin

kun pelkäsin jokaisen päivän viikossa

jokaisen tunnin vuorokaudessa

jokaisen minuutin tunnissa

jokaisen sekunnin minuutissa

jokaisen helvetillisen sekunnin siinä tuskassa

on ryhdistäydyttävä

jotta mistään tulisi yhtään mitään.

hänellä on seitsemän minuuttia aikaa soittaa.

minäkin kompuroin heikolla jäällä jotenkin

Järjetön läskiahdistus on jatkunut jo monta päivää. Se alkoi kun he puhuivat ja minä kuuntelin, mietin liikaa, vertasin liikaa. Luulin jo siinä hetkessä pystyväni ohittamaan ne asiat, minähän jopa osasin nauraa itselleni. Mutta se ajatus upposi jälleen liian syvälle, olin heikompi kuin uskoin. En kuitenkaan taida olla enää sairas. Vaikka itken kilojani ja vatsamakkaroitani, en jaksa tehdä asialle mitään. Minä itken ja kiroan ja piilotan itseni rakkaalta, mutten jätä ruokaani syömättä. Pikemminkin ostan ylimääräisen keksipaketin joka katoaa yhden päivän kuluessa. Ei se mitään, en oikeasti haluaisikaan olla sairas enää. Vaikka käsitykseni syömisestä on edelleen vääristynyt, en enää osaa konkreettisesti sairastaa.

Tahtoisin vaan rakkaan kertovan minulle taas kuinka kaunis olen ja tarkoittavan sitä

Halusin tietää totuuden ja olen tyytyväinen että hän sen kertoi, mutten enää tiedä miksi halusin kuulla. Sen lauseen jälkeen mielessäni ei ole ollut mitään muuta kuin HÄNEN paremmuutensa enkä säälittävyydessäni kestä sitä. Ääni mielessäni kuiskii huutaa jatkuvalla toistolla kuinka rakas muka olisi mielummin HÄNEN kanssaan. Hänhän on erilainen kuin minä ja kuka tahansa erilainen kuin minä olisi varmasti parempi vaihtoehto.

näin sen näen.

itsekäs - toiset huomioon ottava

pyöreä - hoikka

lapsellinen - fiksu

säälittävä - ihailtava

Pää hajoaa.

odota, älä mee

Minä en vihaa sinua. Olen vain sanoinkuvaamattoman, äärettömän, valtavan pettynyt. Ja vihainen.

Olenko todella näin arvoton?

Viilsin monen kuukauden tauon jälkeen. Tätäkö tämä nyt on?

Taas. Minua pelottaa.

elämä on hyvä

Toissailtana itketti kun en saanut itsestäni hyviä kuvia. Päätin piristää oloa kuvaamalla sen järjettömän itkun joka tästä pettymyksestä syntyi.

Nyt menee kivasti, paitsi että yskittää koska kaivoin kaulahuivit ja pipot liian myöhään esille.