perjantai 23. marraskuuta 2012

lapsi joka usein hymyilee, silmissämme on suloinen

Luokkalainen kysyi, mitä olkapäässäni on
ja hipaisi arpia kevyesti.
Sanat eivät ehkä olleet kuin
aidosti hämmästeleviä,
mutta ajattelen silti
oliko kysymys tarkoitettu ilkkumaan.
"Ootko joku vitun pikkuteini kun oot viillelly",
niin kuin jotkut joskus aikaa sitten totesivat.

Mutta ehkä kaikki ihmiset eivät ole sellaisia, ehkä jonkun sanoihin voi luottaa.

Tuntuu silti,
etten uskalla luottaa kehenkään,
enhän halua joutua enää pettymään.


©

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

miten sä pystyt ees tekee jotai tollasta?

Anonyymi kirjoitti...

Sara hei. Älä anna tän taas mennä tähän. Nosta ittees tukasta ylös ja avaa silmät, ei se oikeesti ole niin vaikeaa. Se että sulla ois joku loistavan hyvä syy taas alkaa masentelee ni ehkä helpottais mua ymmärtämään. Muttakun ei. Huomiota saat iloisella aseenteellakin, usko mua. terkuin: ihminen josta et ole pitkään aikaan kuullut...

ilona kirjoitti...

Korjaan; pystyin. En enää. Tuo on historiaa, vanha kuva. Moneen kuukauteen en ole tehnyt ittelleni mitään! :)

ilona kirjoitti...

Tähänkin huomio, että kuva ei ole tuore. Mutta. Koen myös että mulla on hyvä, vaikkeikaan loistelias, syy olla pahalla mielellä ja allapäin. Ero on kuitenkin aika iso ja tuore juttu.

Enkä hae tällä hetkellä huomiota millään muutta tavalla ku sillä positiivisella asenteella ja avoimuudella. Jos oltais enemmän yhteyksiä, huomaisit muutoksen varmasti. Niin iso se on, oikeasti.

Noora kirjoitti...

Oltais me varmaan, mutta sulle tuntuu vieläkin olevan ihan ylitsepääsemätön juttu soittaa mulle. ): en muista millon viimeks oisit niin tehnyt? Kaks vuotta sitten kesällä. Mä kaipaan sun tissejä.

Anonyymi kirjoitti...

Ei kukaan voi sanoa miltä toisen kipu tuntuu. Vertauskuvana voisi käyttää sokeaa, joka haluaisi nähdä ja tokaisisi hänelle: ´´No katso, ei se ole niin vaikeaa.´´

Kuka edes pystyy määrittelemään hyvän syyn?

Sara, olet vahva.

ilona kirjoitti...

Se on kieltämättä vaikeeta.. vaikka pitäis. Mutta nyt oon taas ajatellu ettei sua kiinnosta etkä kerkee kun sulla on se uus elämä siellä. Jotenki. Ja ei sinustakaan ole kuulunu :(
Kyllä minä kesällä sulle soittelin. Muistatko sen kun pyöräilin teille ja toin jätskiä? Nyt on paha keli syödä jätskii mut ehkä kahvia vois? :) ota sä yhteyttä jos minä en osaa, jooko.. ois kiva jutella pitkästä aikaa mutten ikinä saa aikaseks. Mutta yritän!

ilona kirjoitti...

Ano:

<3 kiitos. Juuri tuota ajattelin mutten osannut sanoa.