Käytiin tänään kahvilla ja mansikkakakulla
ja vaihdettiin ikuisuuden ajan kuulumiset
ehtii nähdä ihan liian vähän.
Kauhistuttaa ajatus, että ollaan samassa ryhmässä
koulussa enää kuuden viikon jakso.
Tämän vuoden aikana on tapahtunut niin paljon
Tämä ystävyys on nykyään yksi niistä harvoista
joita minulla on.
Olet rakas.
Mirkka.
Kummitäti palkkasi lapsenvahdiksi,
pienet olivat ihania taas mutta
onneksi ehdittiin jutella myös kahdestaan.
Uskomatonta, miten paljon asiaa on,
voisi puhua vaikka yön yli.
Ehkä olisi nähtävä useammin,
elämmehän vaikeita aikoja.
Olet rakas.
Tuukka.
Hämmensin itseäni jäämällä juttelemaan
törmättyämme sattumalla pitkästä aikaa
en muista milloin olen edes nähnyt viimeksi.
Saati sitten kahvitellut, nauranut.
Se oli leikannut tukkansa,
näytti enemmän mieheltä kuin siltä
johon tutustuin vuosia sitten.
Tämä tapaaminen jäi päivän ajaksi hämäräksi
ja herätti tunteita vasta jälkeenpäin.
Olet rakas.
Vuonna 2007 ollessani 10-vuotias,
piirsin paperille näkemykseni kuolemasta,
taittelin sen ja suljin kirjekuoreen.
Kirjoitin päälle "saa avata vasta vuonna 2017"
eli kymmenen vuoden kuluttua.
Tästä ajasta on nyt enää alle puolet jäljellä,
mutten ole varma onko tuo kirjekuori
hukkunut muuton aikana.
Toissailtana en taas saanut nukuttua,
sillä piirtelin mielessäni uusia kuvia
niistä erilaisista vaihtoehdoista
jotka ovat iän myötä muuttuneet konkreettisemmiksi.
Nämäkin haluaisin sulkea kuoreen
ja avata vasta vuonna 2060,
sitten kun ne kuvat alkavat elämään kuulua.
En tahtoisi katsella niitä näinä päivinä.
Ehkä on tosiaan niin, että
pelkään,
koska
minulla on jotakin
menetettävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti