kuinka monta askelta voi ottaa reunaa kohden
ilman että se on liian suuri riski?
elämän pitäisi olla peruskivaa, mutta ei se aivan ole
puitteet siihen ovat kunnossa
mieli ei vain ole samaa mieltä.
en usko että voisin siihen tahdostani paljoakaan vaikuttaa
vaikka toisaalta, tulella leikkimistä tämä aina on
tekoja, joita ei saisi tehdä
jos oikeasti haluaa pysytellä pinnalla.
tein kaksi haavaa lisää toissailtana
ihan vain siksi että huvitti
riitelin äitin kanssa, olin vihainen ja vittuuntunut,
keksin terän
(ja sen käyttämättömän siellä kaapissa)
jälki oli kaunista ja rumaa
pitkästä aikaa.
olkapään minä revin auki, sillä
reisistä äiti huomaisi tarkistuksissaan
ja ranteeseen en ole pitkään aikaan uskaltanut koskea.
tulisi edes se aurinko näkyviin
niin voisin elää ja nauttia kesästä.
ei kesä tällainen ollut viime vuonna.
miten teillä menee?
3 kommenttia:
Yritän parhaani mukaan muistaa.
Älä viillä pieni. :(♥
mäku luulin että sulla menee paremmin nykyään. 3:
voimahaleja <3
Niin meneekin paremmin, mutta jatkuvaa taistelua tämä on vielä kauan.. Pieniä jaksoja kumminki vaan, eiköhän tämäki helpota kohta :)
Lähetä kommentti